Materiaalipulasta vaatetulvaan

30.10.2019 Elisa Kujansuu - kiikkalainen historian opiskelija

Ylen toimittajan Jaro Asikaisen artikkelin (2018) mukaan pikamuoti eli vaateteollisuuden haara, jossa mallistot vaihtuvat nopeasti ja jossa jatkuvia uutuuksia pyritään myymään mahdollisimman suurelle kuluttajaryhmälle, on yksi maailman suurimmista ekologisista ongelmista. Suomen luonto-lehden toimitus puolestaan valitsi sen ”vuoden 2018 turhakkeeksi” lähes 500 ehdokkaan joukosta.

Itselleni aihe on tullut ajankohtaiseksi erityisesti kuluneen vuoden aikana. Siitä on kaveripiirissä puhuttu paljon, ja viimeisimpänä se nousi esiin koulutöiden kautta.

Luen kandidaatintutkielmaani varten sotavuosien Kotiliesi -lehtiä, joiden erilaisten vaatekaavojen ja neulontaohjeiden toistuva teema on materiaalipula. Opetetaan esimerkiksi, miten paikata lasten housut mahdollisimman kestävästi, miten tehdä esiliina mistä tahansa käsillä olevasta kankaasta ja miten ommella ajaton, rypistymätön koulupuku, joka sopii niin pikkutytön kuin ylioppilaankin päälle.

Nykymaailmassa kuitenkin viedään joka sekunti kuorma-autollista vastaava määrä vähän käytettyä vaatetekstiiliä poltettavaksi tai kaatopaikalle, kuten Ylen artikkeli kertoo.

Tekstiiliteollisuus seuraa valmista, myy ja hävitä -mallia, jossa materiaalien kierrättäminen ei ole kannattavaa. Varastoja ei ole, ja myymättä jääneet vaatteet tuhotaan.

Toisaalta niitä ei ole myöskään tehty kestämään, useiden muotibrändien tavoitteena on myydä nopeasti kuluvia tai epämuodikkaiksi muuttuvia tuotteita. Kuluttajasta tuntuu, ettei pursuavasta vaatekaapista löydy mitään päälle pantavaa, jolloin ostetaan taas lisää uudesta mallistosta.

Tämä nopea kierto tekee vaateteollisuudesta yhden maailman saastuttavimmista aloista. Pikamuodin hiilijalanjälki onkin suurempi kuin kansainvälisellä lentoja laivaliikenteellä yhteensä.

Tiedot kestävistä vaihtoehdoista täytyy hankkia itse.

Ratkaisu on kaksitahoinen.

Muotiteollisuuden on toimittava alkamalla kehittää vaatteiden laatua ja kierrätystä. Toisaalta myös kuluttajalla on vastuunsa.

Suurin ongelma on tietämättömyydessä, pinttyneiden tapojen muuttaminen on vaikeaa. Tiedot kestävistä vaihtoehdoista täytyy hankkia itse.

Tein vähän tutkimusta tätä kolumnia varten ja kokosin pienen muistilistan vaatteiden ostamiseen: 1. katso materiaalit, suosi luonnonkuituja, 2. tarkista kankaan tai neuloksen laatu sekä 3. vältä ketjuja ja suosi käytettyä, tai osta luotettavilta, vastuullisilta tuotemerkeiltä.

Kenenkään vaatekaappi ei uudistu päivässä, mutta tulevaisuuden ostovalintoihin on kaikilla mahdollisuus kiinnittää huomiota!