Nostattaako jouluetuilu juhlainnostusta?

29.11.2017 Annika Lehto - Luokanopettajaopiskelija

Marraskuu lähenee loppuaan. Tämän viikon perjantai onkin jo joulukuun ensimmäinen päivä.
Minä ja moni muu opiskelija, koululainen ja työssäkävijä odottaa jo joulun lomapäiviä kuin joulupukki lahjalistoja.
Viime viikkoina tentit, bänditreenit, pikkujoulut ja varsinkin ensimmäinen opetusharjoitteluni ovat vieneet aikaani siihen malliin, että perheelle on jäänyt harmillisen vähän aikaa – ellei lasketa rakasta opiskelukavereistani koostuvaa varaperhettäni Turussa.
Joulun odottaminen on toki tärkeä osa itse juhlainnostuksen nostattamista, mutta mitä sitten, kun kaupoissa soineet joululaulut ja ties mitkä joululahjatarjoukset alkavat turruttaa sinua enemmänkin joulukyllästykseen kuin herättää jouluinnostukseen?

Yritysten innon aloittaa joulumainostus yhä aikaisemmassa vaiheessa ennen joulua on kaupallisessa mielessä toki ymmärrettävää, mutta tänä vuonna olen lisäksi myös ystävieni luona kyläillessäni törmännyt jos jonkinlaiseen joulun etukäteisjuhlistukseen.

Eletään kuitenkin ensin tässä hetkessä.

Marraskuun ensimmäisellä viikolla vietin iltaa ystävieni kanssa glögi ja joulutorttu -iltamissa, mikä jo sinänsä on mielestäni aivan liian jouluisaa lähes kaksi kuukautta ennen joulua. Lisäksi illan isännän asunnon ikkunalla keikkui jo valaistu joulutähti ja heti ovesta sisään astuessani kuulin Michael Bublén herkimpien joululaulutulkintojen tulvivan asuntoon kaiuttimista.
Viikkoa tai paria myöhemmin vierailin toisella ystävälläni. Televisiotasolle oli jo koottu ja koristeltu pikkuinen joulukuusi ja seinälle ripustettu Amerikan malliin ”merry Christmasia” toivottava banneri.

Tavallaan tästä kaikesta tulee mieleen samanlainen ”jouluetuilu” kuin pikkulapsena, kun joka vuosi se yksi kaveri tiesi joululahjansa etukäteen etsittyään vanhemmilta salaa läpi kaikki talon mahdolliset lahjanpiilotuspaikat. Minä ihmettelin tätäkin, koska parasta joulussahan olivat nimenomaan ne aattoiltana lahjapakettien sisältä paljastuvat yllätykset.

Mitä iloa joulukalenteristakaan enää on, jos on syönyt kaikki suklaat jo marraskuussa?
Ehkä vika on minussa, kyllästyn nopeasti tai olen liian kyyninen, mutta kyllä jouluhössötystä mielestäni ehtisi harrastaa vielä ihan tarpeeksi, jos sen aloittaisi vasta joulukuussa. Marraskuu-sanassakaan ei ole edes yhtä pienen pientä j-kirjainta.
Joulu on ihanaa ja rentoa aikaa, mutta eletään kuitenkin ensin tässä hetkessä.