Kevään tullen kaikki nyykähtäneet unohtuvat

28.02.2018 Sari Mäkelä

Hienohelma kuoli. Nukkumatti kuoli. Timanttiananas nyykähti, samoin teki kirjovehka.
Synkkää luetteloa voi jatkaa loputtomasti; paavalinkukka, joulukaktus, kodinonni, viirivehka, juoru, pullojukka… Jopa kultaköynnös koki surkean lopun, vaikka luulin sen säilyvän ydinräjähdyksenkin jäljiltä.

Yksi suurimmista harmistuksista on ollut rahapuun kuoleminen, koska mummu lupaili, että muhkea rahapuu tiesi rahaa. No ei tullut muhkeaa...

Meikäläisen kukkalaudalla ei ole vuosien varrella kestänyt hengissä kuin yksi ainoa kukkanen, ja sekin kiusallaan. Kaikkia muita olen yrittänyt ajoittain jopa hoitaa, mutta tämä yksi, kattoa kohti luikerteleva, karmean näköinen kaktus on voimissaan kaikkien odotusten ja yritysten vastaisesti.

Kastelen kaikkia sisäkukkia samalla tavalla, perehtymättä sen paremmin, pitäisikö johonkin ruukkuun lurauttaa vettä useammin tai harvemmin. Kasteluväli on hyvin joustava. Lannoitetta kasvit saavat mullanvaihdon yhteydessä.

Tiedän, että jonkinlainen vihreä peukalo tai hetken kestävä innostus minulta löytyy. Varsinkin näin keväällä, kun aurinko alkaa paistella katse siirtyy kukkiin.

Onneksi käsiini osui minulle varsin sopiva opus Huonekasvien henkiinjäämisopas. Siinä neuvotaan, miten valita terve kukka ja millaiseen paikkaan se kuuluu sijoittaa; se ei aina ole se, johon itse sen haluaisi, jos ei ole etukäteen asiaan perehtynyt.

Vihreä peukalo löytyy aina keväällä.

Useimmat huonekasvit iloitsisivat suihkusta silloin tällöin. Etenkin nyt keväällä on hyvä kaivaa lehdet esiin talven pölyjen alta. Mullat pitää myös vaihtaa näihin aikoihin joka vuosi. Suurin syy kotikukkien nyykähtämiseen on kuitenkin lannoituksen laiminlyönti.

Hyvän neuvon minäkin osaan antaa etelänreissulta ruukkukukkaa kotiin mielivälle: nyppäise hiukan kukan vartta ja katso jääkö se käteen.

Meikäläistä ihanat mummelit höynäyttivät joskus kunnolla Madeiralla. Ostin anopille tuliaisiksi ”papukaijakukan” ruukussa. Hänen tarkat silmänsä huomasivat pian, että kukka alkaa voida huonosti ja päätti vaihtaa siihen mullan. Hupsista heijaa, purkkiin olikin tökätty vain varsia pystyyn.

Henkiinjäämiskirjan mukaan kasvit vähentävät stressiä työpaikalla. Olenkin ajatellut keihäsanopinkielen hankkimista, koska sen lehtiä voisi samalla letittää, kun miettii pää sauhuten otsikkoa juttuunsa.
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimitussihteeri.