Hapsujen suoristaminen oli lasten tehtävä

12.07.2017 Satu Ojala

Pääsin tekemään viime viikolla juttua vanhojen mattojen näyttelyyn Kiikkaan. Juttu on tulossa ensi viikon lehteen. Tämä työreissu vei minut todella nopeasti ainakin 50 vuoden taakse lapsuuteen.

Mummulla oli kaksi karvalankamattoa, joista ainakin toinen on todennäköisesti kudottu kiikkalaisessa Aaltosen mattokutomossa, jonka matoista on koottu tuo edellä mainittu näyttely. Mattokutomossa lapsena pyörineet Helena Kuusisto-Ek ja Erkki Aaltonen kertoivat, miten he lapsena aina suoristivat mattojen hapsuja lattiassa. Komea matto tuli aina vain paremmin esille, kun hapsutkin olivat ojennuksessa.
Hapsujen suoristaminen oli minullekin tuttua. Sitä tein mummun tykönä Raumalla monet kerrat.Välillä innostuin letittämään koko kaksi metriä leveän maton kaikki hapsut. Siitä en saanut kiitosta vaan tiukan komennon, että avaat ne kaikki saman tien. Täytyy myöntää, että pellavaisten hapsujen letittäminen oli huomattavasti mukavampaa kuin niiden lettien avaaminen. Ne eivät avautuneet ihan helpolla.

Aaltosen mattokutomon karvalankamatot ovat upeita taidonnäytteitä. Suunnittelijoina oli alan huippunaisia ja vain Kiikan mattokutomon matot kelpasivat esimerkiksi eduskuntataloon, kansaneläkelaitokselle ja moniin muihin julkisiin kohteisiin.
Harva osaa arvostaa näitä käsin kudottuja mattoja. Ne ovat olleet arvokkaita jo hankintahetkellä, mutta ovat sitä edelleen myös historiallisessa mielessä.

Minunkin mattoni ovat yli 50-vuotiaita, mahdollisesti jopa vanhempia. Ne ovat pitäneet värinsä ja muotonsa todella hyvin. Pesetin toisen kerran, kun ajattelin, että kai se ainakin kerran 50 vuodessa pitää pestä. Erkki Aaltonen totesi, että näitä mattoja ei kuulu pestä, ainoastaan tuulettaa ja talvella pöyhiä lumessa.

Hapsuleteistä en saanut kiitosta.

1960-luvun lopun kokolattiamattobuumi iski Suomeenkin hyökyaallon lailla ja syrjäytti kunnon käsityön. Kokolattiamatot olisivat saaneet jäädä keksimättä, sillä ne jos mitkä ovat syynä monen allergian puhkeamiseen.

Kiikka tunnetaan paitsi mattokutomosta myös kiikkalaisesta räsymatosta. Lapsuudenkotiini teetettiin aidot kiikkalaiset joskus 60–70-lukujen taitteessa. Minulla on toinen niistä matoista ja runsas viikko sitten jynssäsimme sen Minnan kanssa puhtaaksi. Sekin matto on minulle arvokas muisto lapsuudesta.

Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimittaja.