Nostalgian kaipuinen pelkää pettymystä

11.09.2019 Pipsa Vatanen

Luin lehdestä uutisen siitä, että Nordea lopettaa perinteisten tunnuslukulistojen käytön. Järkytyin. Otteeni pahvisesta tunnuslukulistasta tiukkeni entisestään.

Verkkopankkiin en pian enää pääse ilman kännykkään ladattavaa tunnistussovellusta. Toinen vaihtoehto on tunnuslukulaite, mutta tämä on tarkoitettu vain niille, joilla ei ole käytössään älypuhelinta tai tablettia.

Puhelin on, mutta älystä en ole niin varma.

Kävin jokin aika sitten suuhygienistillä. Hän, kuten monet muutkin, suositteli sähköllä käyvän hammasharjan käyttöä. Painostuksen alla taivuin. Vanha luottoratsuni Pepsodent aaltomaisesti muotoilluilla harjaksilla sai väistyä, kun Oral-B Pro800 Sensi -sähköhammasharja laukkasi peilikaappiin sen paikalle. Olen puhdistanut legojani uudella tekniikalla nyt viikon verran. Värisevä, pyörivä ja sykkivä harjas vaatii edelleen totuttelua.

Tilasin arvostelukappaleen eräästä kirjasta. Sain käsin kosketeltavan ja sivuja käänneltävän kirjan sijaan kirjan sähköisesti eli pdf-liitteenä. Liite on varmasti vaivattomin tapa toimia, mutta lukija jää vaille varsinaista lukunautintoa.

Pyysin erikseen kirjaa perinteisen kirjan muodossa. Tämä minulle pyhästi luvattiin lähettää. Postin toiminta onkin sitten korkeamman kädessä.

On monia syitä, miksi en katso lapsuuteni suosikkielokuvaa, Tappajahaita, uudelleen. Tärkein syistä lienee pettymyksen pelko. Lapsen mielessä muisto elokuvasta on kultaa, aikuisen silmissä toteutus ja tekniikka kömpelöä.

Aina toisinaan haluaisin sukeltaa syvälle, niihin vanhoihin hyviin aikoihin.

Jatkossa en enää tarvitse mustekynää´yliviivaustehtäviin vaan kaikki hoituu mobiilisovelluksella ja klik-klik-klikkauksella.

Hammaskaluston puhdistuskin täytyy varmaan opetella älysovelluksen avulla, joka opettaa harjaustekniikkaa. Ja kai sähkökirjaankin saa tuhruisen, mutta turvallisen, vanhan kirjan tuoksun.

Entä voisikohan Markus Selin tehdä kalaelokuvasta suomalaisversion: Tappajahauki? Jasper Pääkköstä ei varmaan kannata kysyä pääosaan…
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimittaja.