Mukavuusalueen ulkopuolella taiteilua

10.10.2018 Annika Lehto - Luokanopettajaopiskelija

Lapsesta asti piilevänä ollut taipumukseni tanssitaiteiluun ja tanssitaitoisten ihmisten ihailuun sai kesällä uutta puhtia löydettyäni juuri minua kiinnostavia lajeja ja minulle sopivia aikatauluja tarjoavan tanssistudion.

Uusien lajien kokeilun ja joidenkin onnistumisen kokemusten jälkeen päätin sitten hakea tanssijaksi samaiseen musiikkiteatteriprojektiin, jonka käsikirjoitustiimissäkin tällä hetkellä vaikutan.

Päätin, että tämä vuosi on pyhitetty heittäytymiselle ja itsensä ylittämiselle. Tanssijoiden karsinnoissa piti nopealla tahdilla omaksua erilaisia perustekniikoita ja ennalta tuntematon koreografia sekä lopuksi osoittaa kykynsä improvisointiin.

Sanottakoon, että karsinnan koreografian teknisyys ja keijukaismainen liikekieli eivät olleet minunlaiselleni tanssijalle aivan siellä helpoimpien nakkien kategoriassa.

Tekniikkani on enemmän peräisin takapihan nurmikolla tai yökerhon tanssilattialla vatkaamisesta kuin vakavasti otettavilta jazztanssitunneilta.

Siinä kohtaa mukaan astuivat aiemmin mainitsemani heittäytyminen ja itsensä ylittäminen. Hyppäämällä pois omalta mukavuusalueeltani lunastin kuin lunastinkin itselleni paikan lavalle ensi kevään esityksiin.

Jos olisin tehnyt niin kuin aina ennen, olisin hakenut mukaan projektin musiikista vastaavaan tiimiin eli toisin sanoen bändin laulajaksi. Siellä olisin ollut tutulla ja turvallisella osaamisalueellani, ja olisinkin varmasti nauttinut joka hetkestä.

Tämä vuosi on pyhitetty heittäytymiselle ja itsensä ylittämiselle.

Uskon kuitenkin kehittäväni itseäni esiintyjänä enemmän kokeilemalla, miltä yleisön edessä oleminen tuntuu hieman eri näkökulmasta. Nyt en ilmaisekaan itseäni äänellä, vaan liikkeellä.

Siihen, mitä kaikkea elämänsä aikana ehtii tehdä, vaikuttaa aivan liian usein pelko epäonnistumisesta.

Varmasti aikamme suurimpiakin tieteilijöitä, muusikoita ja taidemaalareita on jännittänyt ensimmäistä kertaa tuoda tekeleensä muiden nähtäville, mutta miettikääpä, jos he olisivat antaneet sen estää heitä. Mitään mahtavaa ei voi koskaan tapahtua, jos ei ota sitä riskiä, että samalla jotain voi mennä pieleenkin.

Mitään uutta ei voi oppia, jos ei uskalla kokeilla ja tyytyy vain pysyttelemään jo osaamiensa asioiden parissa. Kuitenkin useammin harmittamaan jäävät tekemättä jääneet asiat kuin tehdyt.