Faktatietoa vai ”faktatietoa”?

10.04.2019 Annika Lehto - Luokanopettajaopiskelija

Paljon puhuttu lähdekritiikki nousee arvoon arvaamattomaan tänä keväänä, kun vaalipäivä lähestyy.

Vaalitenteissä, bussimainonnassa ja kaiken maailman vaalilappusissa toistellaan hujan hajan erilaisia numeroita, prosenttilukuja ja tilastotietoja, mutta niiden lähde jää usein uupumaan. Kaikkea tuntuu aina olevan 80 prosenttia, suurin osa maahanmuuttajista tai häviävän pieni osa vanhuksista. Minkä tutkimuksen mukaan mitäkin siis väitetään?

Opetussuunnitelma velvoittaa lähdekritiikkiin ohjaamiseen ja monilukutaidon kehittämiseen jo aivan alaluokilta asti.

Tehtävä ei kuitenkaan ole opettajille kovin helppo, sillä informaation määrä internetissä ja eri medioissa on valtava. Siksi olisikin tärkeää, että myös kodeissa kiinnitettäisiin huomiota esimerkiksi lehtijuttujen, somekuvien sekä televisiomainonnan todenmukaisuuteen ja keskusteltaisiin siitä, miksi jokin vaikuttaa tekaistulta tai miksi jokin taas luotettavalta tiedolta.

Lukiossa äidinkielen tunneilla perehdyttiin paljon erilaisten argumentoinnin ja retoriikan keinojen käyttöön, ja näin moni varmasti oppi tunnistamaan, milloin esimerkiksi ”faktatietoja” heitetään puheen sekaan vain siksi, että ne kuulostavat vakuuttavilta, olematta kuitenkaan totta.

En tiedä, miten tässä asiassa on ammatillisen toisen asteen koulutuksen laita, mutta toivottavasti asiaan paneudutaan myös siellä.

Tarkista, mistä ehdokkaan puheissa esiintyvät tiedot ovat peräisin ja onko niiden tueksi jykeviä perusteita.

Yliopisto-opinnoissani asia on tullut esiin useamman kurssin sisällöissä. Usein näistä asioista puhutaan siinä yhteydessä, että jos et itsekään osaa aina sanoa, onko jokin totta vai ei, miten alakouluikäinenkään voisi – varsinkaan, jos häntä ei perusteellisesti ohjata sitä tarkkailemaan.

Äänestäminen ylipäätään on ehdottoman tärkeää. Kehotan kuitenkin nyt kaikkia hetken miettimään, onko se ehdokas, jolle ääneni olen antamassa, puhunut totta. Tarkista, mistä hänen puheissaan esiintyvät tiedot ovat peräisin ja onko niiden tueksi jykeviä perusteita, vai ovatko hänen julistuksensa ja lupauksensa vain vakuuttavalta kuulostavaa tyhjää sanahelinää.

Tämän kaiken jälkeenkin voi toki olla, että jotain menee pieleen.

Voi olla, että ehdokkaasi ei kuitenkaan pystykään pitämään lupauksiaan tai jopa, että hänen luottamansa tutkimukset ovatkin väärässä. Siinä tapauksessa voit kuitenkin olla tyytyväinen, ettet sentään sokeasti mennyt luottamaan johonkuhun, joka keksii tutkimustulokset vain omasta päästään.