Rauhankahvilla päivitettiin tiedot

09.01.2019 Sari Mäkelä

Joulun ja vuodenvaihteen aikaan tuli kahviteltua tavallista enemmän. Aamukahvin jälkeen keitettiin kiikkalaisittain ”kahvetta” aamupäivällä, ruuan päälle, iltapäivällä, illalla ja vielä ennen nukkumaan menoa. ”Yökahvi” on opittu tapa jo nuorena kotona.

Aina oli joku hyvä syy kahvin juomiseen, vaikkapa joulusiivousten lomassa, vieraiden kanssa tai ihan vain tavan takia.

Juhlavamman kahvittelusta sain vaihtamalla perusporot amerikkalaiseen tyyliin paahdettuun kahviin. Maistui niin hyvältä joulupäivän aamunakin, kun perinteen mukaisesti joimme kirkkokahvit. Siihen vaikutti myös ajatus siitä, että näin on tehty iät ajat.

Ystäväni kanssa kahvitellessa muistelimme, kuinka kummatkin olemme kotona oppineet kahvinjuonnin arkirytmin, johon kuuluu muun muassa kymmenkahvit ja iltapäiväkahvit. Niiden tarjoaminen on tärkeää vieläkin, jos taloon tulee vaikkapa työmiehiä remonttihommiin.

Rauhankahveista en ollut aiemmin kuullut, mutta sellaisiakin on kuulemma ennen vanhaan juotu. Kun vieraat olivat lähteneet, istui talon väki kaikessa rauhassa uudestaan kahvipöytään keskustelemaan vieraiden käynnistä. Kaikkihan eivät olleet kuulleet kaikkia keskusteluja,joita vierailun aikana oli käyty.

Se oli sen aikainen tapa päivittää tietoa. Silloin ei ollut tietokoneita ja kännyköitä, jotka pitävät meidät tänä päivänä ihan reaaliajassa oman pitäjän ja koko maailmankin asioita.

Tassilta ryystäminen on hämmästyttävä suoritus.

Kahvi on suomalaisille tärkeä osa päivää. Kahvinjuonnista 1920- ja 60-luvuilla on Helena Lindstén tehnyt väitöskirjankin. Sen mukaan kahvirituaalit rytmittivät päivää.

Kahvihetkillä viestitettiin yhteenkuuluvuutta, ylläpidettiin arvojärjestystä katsomalla muun muassa kenelle kaadettiin ensin, vahvistettiin ryhmähenkeä, osoitettiin vieraanvaraisuutta ja yhteiskunnallista kiinteyttä Joissakin taloissa työväki ja talonväki ovat juoneet kahvinsa erillään.

Tavallinen maalaisväestö joi kahvinsa tassilta hörppien. Tassilta ryystämistä olen itsekin yrittänyt, koska erään kylän miehen ryystäminen oli lapsen silmissä kunnioitusta herättävä suoritus. Yrityksestäni ei tullut mitään. Töissä ollessani olen tavannut myös yhden taitavan ryystäjän; hän laittoi sokerin suuhunsa, asetti tassin sormien varaan ja ryysti äänekkäästi ja mallikkaasti kahvin kaukaa. Haastattelija pöydän toisella puolella oli haltioitunut.
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimitussihteeri.