Vanhemmiten ihmisessä on moreenia

08.11.2017 Nea Peltola

Jääkauden aikana muodostui maalajeja. Jää muovasi ja muokkasi erilaiset kivet, jotka virtaava vesi ryhmitteli. Ne esiintyvät yhdessä, porukoissa, joissa on samankaltaiset kivet. Ne, jotka kuuluvat siihen porukkaan.

Olen huomannut ihmisillä tapahtuvan samankaltaista ilmiötä. Lapsuutta ja murrosikää vertaan jääkauteen. Jääkausi muovaa lapsesta hahmon, joka hakeutuu samanlaisten ihmisten pariin sen mukaan mihin virta kuljettaa. Mitä päiväkotia käyt, missä asut ja millaiset vaatteet sinulle puetaan, kun ensimmäisen kerran marssit kouluun.
Vanhempia aion siis verrata jäähän. Hallitseva osa elämää, jotka päättävät miltei kaiken mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Lapsi ottaa vaikutteita vanhemmistaan ja ympäristönsä perusteella, hänestä syntyy tietynlainen ihminen.

Maalajit on luokiteltu, ihan kuten ihmisistäkin löytyy paljon luokituksia. Luokitellaan ulkonäön ja vaatteiden mukaan, vaurauden mukaan sekä seksuaalisuuden perusteella. Luokitteluja on paljon ja sille ei voi mitään. Ihmisillä on tarve arvostella muita, verrata itseään muihin. Pitää olla parempi kuin muut.

Teini-ikäisenä ulkonäköpaineet ovat keskeinen osa elämää, joten helposti alkaa käyttäytyä kuten kaikki muutkin. Ajautuu osaksi massaa. On tietynlainen halu miellyttää muita, jotta sinustakin pidettäisiin, etkä joutuisi ulkopuoliseksi.

Onneksi jääkauden tuloksena syntyi moreeniakin. Se on ainekseltaan sekoitus kaikkia maalajeja, aina lohkareista saveen.
Ihmisissä moreenia esiintyy vain vähän nuorten keskuudessa, mutta vanhemmalla iällä, nekin nuoret, jotka ovat kauan aikaa tanssineet muiden pillin mukaan, alkavat löytää sen oman itsensä. On helpompi näyttää millainen on, kun ei ole enää teinien keskuudessa esiintyvää pakonomaista ja jo perinteeksi muodostunutta hierarkiaa.

Halu miellyttää muita, jottei joutuisi ulkopuoliseksi.

Jos nainen haluaa leikata hiukset pois, leikatkoon tai mies pukea hameen ylle, pukekoot. Yläasteella sinut luokiteltaisiin erilaiseksi nuoreksi ja olisit todennäköi-sesti heti ulkona porukasta, ellet miellyttäisi jotenkin muulla tavalla muita. Kuiskitaan ja ihmetellään, miksei Liisa-Marjalla ole enää pitkää ruskeaa tukkaa, kuten kaikilla muillakin.

Yläasteen jälkeen sinun ei tarvitse enää niin paljoa viettää aikaa itsestäsi poik-keavien ihmisten seurassa, vaan valitset itsellesi sopivimman polun, josta sinulle tulee vastaan itsesi kanssa samanlaisesti ajattelevia ihmisiä. Heti et välttämättä löydä sitä omaa tietä, jota kulkea vaan se voi viedä aikaa.

Kun kasvaa ulos siitä kuoresta, jota on niin kauan varjellut ja parannellut sen mukaan mikä muita miellyttää, voi alkaa rakentamaan omaa itseään sen mukaan, miltä itsestä tuntuu. Jääkausi on lopussa ja olet sen jälkeen mitä olet, nyt kohtalos-tasi ei enää päätä jää.