Käyttämättömien lihasten kirous

08.05.2019 Mikko Perttunen

Maanantaiaamuna sain jälleen kokea jokakeväisen ja -syksyisen piinan, joka liittyy urheilulajin vaihtumiseen yhdestä toiseen.

Tällä kertaa vuorossa oli sunnuntainen jalkapallokauden startti. Ja useamman vuoden kokemuksesta voin kertoa, että vaikka koko pitkän talven ajan vetäisi parit viikoittaiset sählyvuorot ja höntsäsarjan, kävisi ehkä jonkun kerran salillakin – ei siitä ole MITÄÄN, toistan – EI YHTÄÄN MITÄÄN hyötyä mihinkään muuhun lajiin.

Sama koskee myös siirtymää vastakkaiseen suuntaan, kun syksyn viiletessä on aika siirtyä suojaan liikuntahallin lämpöön.

Pienen hetken lajien kaudet jatkuvat myös päällekkäin, jolloin samalle illalle sattuvat jalkapallo-ottelu ja sopivasti lihakset kylmettävän ajomatkan jälkeen suoritettu reikäpallon perässä juokseminen tekevät nannaa.

Futiskauden aloittamista olisi viikonvaihteessa saattanut helpottaa se, jos olisi edes kerran pari käynyt koskemassa nahkakuulaan ennen ensimmäistä tosipaikkaa. Nyt saattoi parinkymmenen minuutin alkulämmön jälkeen vain vetäistä siitepölytukoksen avaavat henkäykset astmapiipusta, odottaa alkuvihellystä ja toivoa parasta.

Sairaalla tavalla nautinnollista.

Nätisti voisi sanoa, että tiettyjen lihasten käyttämättömyys näkyi – ja ennen kaikkea tuntui, viimeistään seuraavana aamuna. Alkuyöstä kroppa luultavasti vähän lämpöili, mikä tietysti vaihtui aamuyöllä kylmään hikoiluun. Herätyskellon soidessa rasittunut kroppa ei olisi millään tahtonut nousta sängystä.

Silti tuo kaikki on jollain sairaalla tavalla kovin nautinnollista.

Vaikka urheilun jälkeinen lihasrasitus olisikin miellyttävää, ei samaa voi sanoa aivojen käyttämättömyydestä johtuvista vaivoista. Näin humanistina numerot eivät aina ole kovin aktiivisesti mielessä, mikä voi helposti johtaa toisinaan matemaattiseen tuskastumiseen. Vielä hirvittävämpää toimittajalle on se, kun tuottaa pitkästä aikaa tietyntyyppistä tekstiä, esimerkiksi pakinaa, joka ei soljukaan arkille ihan entiseen malliinsa.

Kukaan meistä ei ole ilmiöltä suojassa. Rinteen Antillakin lienee totuttelemista, kun demarin täytyy taas vuosien jälkeen rasittaa niitä vallankäyttöön liittyviä järjenjuoksun alueita – olkoonkin se kuinka vähäistä hyvänsä.

Nimittäin valta.
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimittaja.