Statussymboli, keräilykohde ja trendikäs arjen työkalu

07.08.2019 Pipsa Vatanen

Myönnän sen, olen kellobuumin kourissa.

Ranteessani kiiltää suomalainen, hyvin yksinkertaista muotokieltä edustava Leijona. Arkikello sopii töihin, harrastuksiin, leikkipuistoon ja sen kanssa voi sukeltaa vaikka aaltojen syvyyksiin. Safiirilasin ansiosta kellotaulussa ei ole vieläkään naarmun naarmua.

Kellokaupassa nikottelin ensin merkille, joka toi mieleeni erään populistipuolueen. Kauppias kuitenkin sai puhuttua minut puolelleen, sillä Leijona-kello on ylivoimaisesti vanhin, tunnetuin, suosituin ja käytetyin suomalainen kellomerkki.

Aivan liian pitkään vilkuilin kellonaikaa kännykän näytöltä. Onneksi enää ei tarvitse miettiä, mihin taskuun hankalanmallinen puhelinpötkylä mahtuu tai onko kännykän akku varmasti latautunut.

Rannekello pysyy nimensä mukaisesti ranteessa, se on luotettava, kestävä, trendikäs arjen työkalu.

Virallisempi, näyttävämpi kakkoskelloni on ajattomasti muotoiltu ja muutamalla kivellä varustettu ajannäyttäjä. Käytännöllinen aikarauta toimittaa juhlissa myös rannekorun virkaa.

Omat kelloni olivat tiukan budjetin tiukuja, mutta esimerkiksi arvokello Rolexia harvemmin saa alle viidellä tuhannella eurolla.

Arvokello Rolexia harvemmin saa alle viidellä tuhannella eurolla.

Suomessa vierailulla olleen supertähti Ed Sheeranin ranteessa puolestaan nähtiin suomalaisen De Motun valmistama ilmailukello. Yritys valmistaa kelloja lähinnä lentäjien käyttöön, mutta kiinnostavat ne tähtiäkin.

De Motun asiakas on usein kelloharrastaja. Hänellä voi olla kotonaan kymmenenkin kelloa, joissa on usein enemmän rahaa kiinni kuin autoissa. Parhaimmillaan yrityksen rannekellosta joutuu pulittamaan jopa 12 000 euroa.

Yrityksen toimitusjohtaja Valdemar Hirvelä kertoo Talouselämän haastattelussa, että Suomessa kellojen suosio on kasvavassa roolissa nimenomaan imagon luomisessa.

”Suomalaiset oppivat ensin ostamaan Mersun ja Bemarin, nyt Suomessa on kellobuumi”, Hirvelä toteaa lehdessä.

Itselleni kello edustaa ennen kaikkea pitkäikäisyyttä, perinteitä ja protestia nykyajan kertakäyttökulttuuria vastaan.
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimittaja