Vain yliopistoelämää

07.02.2018 Annika Lehto - Luokanopettajaopiskelija

Olen todennut eläväni nykyään eräänlaisessa yliopistokuplassa. Monen mielessä tämä voi saada aikaan negatiivisia ajatuksia, kuten että jossain vaiheessa tämä kupla puhkeaa ja sitten olen aivan omillani tajuamatta enää opiskeluelämän ulkopuolisista asioista mitään.

En tarkoita tällä yliopistokuplallani kuitenkaan sitä, ettenkö olisi perillä esimerkiksi muistakin asioita kuin koulutusta käsittelevistä uutisista tai ettenkö yhä pitäisi yhteyttä muihinkin ihmisiin kuin opiskelutovereihini, vaan enemmänkin sitä, mitä nykyään arjessani puuhailen.

Ajatellaanpa vaikka tällaista esimerkkipäivää: aamulla luen puurolautaseni äärellä ylioppilaskuntani julkaisemaa lehteä.

Sen jälkeen pyyhällän pyörällä opiskelupaikkani nimeä kantava kangaskassi kainalossa kampukselle luentosaliin tekemään sitä itseään, opiskelemaan.

Syön lounasta yliopistolla sijaitsevassa opiskelijaravintolassa, opiskelijahintaan tietysti – vilautettuani ensin opiskelijakorttiani. Jatkan opintojani yliopiston kirjastossa ja myöhemmin jutustelen ainejärjestöni oleskelutilassa opiskelukavereideni kanssa.

Opintojen osalta päivä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, mutta en suinkaan poistu kuplastani. Samassa rakennuksessa luentosalien, lounaspaikkani ja kirjaston kanssa on tietysti myös harrastukseni. Suuntaankin siinä neljän maissa musiikin

Päivä alkaa olla pulkassa, mutta en suinkaan poistu kuplastani.

luokkaan tai kellarin bändikämppään harjoitellakseni opiskelijamusiikkiteatterin esityksiä varten, sillä olen pestautunut niihin bändin laulajaksi.

Joinain iltoina jaksan vielä raahautua tietysti samojen kiviseinien sisälle mahtuvaan jumppasaliin, jossa yritän pitää huolta siitä, että en kaiken tämän jälkeen muistuttaisi enemmän rautakankea kuin parikymppistä luokanopettajaopiskelijaa.

En voi edes yrittää väittää olevani perusteellinen mainitsemani kuplan kuvailussa mainitsematta opiskelijabileitä. Esimerkkipäivänänikin vedän jalkaan vitivalkoiset opiskelijahaalarini ja tanssahtelen aamuyön tunneille asti painaen mielestäni pois jälleen aamulla odottavan vastuun opinnoista.

Jonkun mielestä tällaisessa kuplassa voisi tuntua tylsältä. Aina samat seinät ja sama reitti, meni sitten opiskelemaan tai harrastamaan.

Mutta minä olen tässä kuplassani oikein tyytyväinen. Varsinkin siksi, että kun tämä kupla muutaman vuoden päästä puhkeaa, minulla on ammatti.