Kuinka arvokas olet?

05.12.2018 Henrik Mäki - huittislainen kauppatieteiden opiskelija

Työskentelen tällä hetkellä seurakunnassa opiskelijatyöntekijänä. Olen huomannut, että seurakunta on kuin eräänlainen sairaalan esipiha. Monet ihmiset hakeutuvat toimintaan, kun elämään kaivataan merkityksellisyyttä ja syvällisiä ihmissuhteita tai hyväksyntää.

Hengellinen ulottuvuus on joillekin tärkeää, mutta ei läheskään kaikille ja hyvä näin – seurakunnan pitääkin olla paikka, johon jokainen uskaltaa tulla.

Seurakunnan opiskelijatyöntekijänä työskentely on välillä raskasta. On paljon muistettavia asioita, ihmisiä, joiden kanssa sukelletaan elämässä pintaa syvemmälle, mutta kohta täytyy uida taas pinnalle ja siirtyä niihin tavallisiin askareisiin. Siitä huolimatta työ on myös antoisaa.

Seurakunnassa ihmiset ovat usein avoimempia ilman muureja. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on.

Monille nuorille aikuisille voi olla vaikeaa puhua esimerkiksi masennuksesta, ahdistuksesta tai rahahuolista, mutta siitä huolimatta haluttaisiin löytää joku, jolle puhua.

Yhä suorituskeskeisemmässä maailmassa pätevät kovat arvot. Tarvitsee olla sivistynyt, ahkera, menestynyt, omata hyvät sosiaaliset taidot ja niin edelleen. Menestyminen on ikään kuinhiipinyt nykyihmisen mieleen.

Moni kaipaa elämään kanssakulkijaa, ei esikuvaa.

Tutustuminen aloitetaan laittamalla ansioluettelo tiskiin kertomalla oma koulutus, nykyinen työpaikka ja harrastuksista ainakin ne, joilla katsotaan olevan jotakin arvoa. Heikkoudet taas piilotetaan lähimmiltäkin ystäviltä, vaikka lopulta moni kaipaa elämään kanssakulkijaa ei esikuvaa.

Yhteiskunta on tällä hetkellä aika vaikeassa tilanteessa. Nuorilla aikuisilla on enemmän masennusta kuin 1990-luvun lama-aikana. Suomessa on paljon yksinäisiä vanhuksia ja jopa nuoria.

Kirkon pehmeitä arvoja kaivattaisiin elämään, mutta ne eivät ole in eli muodissa. Tuntuu, että monet hakevat ratkaisua uusista harrastuksista ja tavallinen kiireetön aika on saanut uuden nimen mindfullness eli tietoisuustaidot.

Individualismi eli yksilökeskeisyys on noussut tärkeäksi taidoksi, jos haluaa menestyä tai niin ainakin luullaan. Ongelma on siinä, että yksilökeskeisyys ja kovat arvot harvoin tuovat elämään pitkäkestoista merkityksellisyyttä tai tyydytystä. Toisaalta kovista arvoista ja itsekkyydestä voi olla vaikea luopua. Silloin täytyy hyväksyä muut ja itsensä sellaisena kuin on – olla ihminen ihmiselle.