Äetsän kirjaston vitriineissä on esillä keikyäläisen Heli Vinhan käsitöitä kolmelta eri kantilta.
Floristisia töitä esittelevät kuivamateriaaleista tehdyt kranssit ja asetelmat. Materiaalia Vinha löytää omista kukkaistutuksistaan, kaupan kukista, simpukoista ja vaikkapa pihaan lennähtäneistä sulista.
–Tämän yhden kranssin olen tehnyt jalohortensian kukinnoista, joita keräsin parin kesän ajalta. Vihreämmät kukinnot olen ottanut kuivatukseen aiemmin kuin ruskeammat. Paremman säilymisen vuoksi olen lakannut kranssin hiuskiinteellä, kertoo floristi ja puutarhuri Heli Vinha.
Kuivakukkatöissään Vinha käyttää myös luonnosta kerättyjä kasveja kuten horsmaa, heiniä ja saniaista.
–Hyödynnän kukkatöissäni aina sellaistakin materiaalia, mitä yleensä heitetään pois. Kierrätän myös koristeita työstä toiseen. Niihin saa uutta ilmettä vaikkapa spreijaamalla kullalla tai muulla värillä.
Vinha kertoo kuivakukkatöiden suosion olevan aaltoliikettä.
–Todella suosittuja ne olivat pari vuotta sitten. Nyt innostus on hiukan taas laskenut.
Vinhan toinen ammatti on tekstiiliartenomi, ja se näkyy kirjaston toisessa vitriinissä käsin ja kangaspuilla tehtyinä käsitöinä.
–Näytteillä on myös vanhoja työvälineitä, jotka sopisivat hyvin Valehtelijoiden klubin välineistöksi, koska monikaan ei niitä enää tunnista. Keikyässä kyllä tiedetään esimerkiksi puikuri, jolla tehdään lankanappeja, uskoo Vinha, jonka uusi puikuri on teetetty museon vanhan mallin mukaan.
Esillä on myös parsinsieniä, rukin osia, kangaspuiden pyöränen 1800-luvulta sekä niisipuu, jolla Heli Vinha on opiskeluaikoina tehnyt itselleen tuhannen niittä kankaan kudontaa varten.
–Vitriinissä on myös kangaspuilla kutomisessa käytettäviä sukkuloita, joiden päät on tehty lehmänsarvesta. Sukkuloihin käytettiin sarvenpaloja, jotka jäivät yli sarvikampojen tekemisestä. Esillä on siis paikallista historiaa, koska sarvikampoja on tehty Keikyässä.
Kolmannessa vitriinissä ollaan myös käsityön paikallisilla juurilla. Lila mallilaukku, paperinarusta ja pellavasta itse kudotusta kankaasta tehty pula-ajan laukku, punaiset ”menolaukut” 1970-luvulta…
–Minä olen elänyt ikäni keskellä laukkujen valmistamista, koska molemmat vanhempani olivat laukuntekijöitä. Heitä oli Keikyässä aikoinaan paljon. Monet esillä olevista laukuista on meillä kotona tehtyjä, kertoo Heli Vinha ja sanoo nauraen, että rintamamiestalon vintiltä löytyy vaikka mitä.
–Neljän vanhasta autoin jo laukkujen teossa pätkimällä olkahihnoja. Käsityöinnostukseni on peräisin sieltä asti sekä tietysti edeltäviltä sukupolvilta saamistani geeneistä. Itse en ole ollut hyvä ompelussa ja ompelukoneen käytössä, mutta virkkaamisessa ja neulomisessa kyllä, ja kangaspuilla syntyy poppanoita ja mattoja. Tarkoitus on opettaa kudontataito kummitytöllekin.
tapahtumatiedot
Heli Vinhan käsityönäyttely Äetsän kirjastossa maaliskuun loppuun asti
